Kun kotikasvatus epäonnistuu…

Tänään 15.3. on viimeinen päivä lausua Opetus- ja kulttuuriministeriön lakiluonnoksesta koulujen työrauhan lisäämiseksi. Lain tarkoituksena on antaa kouluille ja opettajille lisää keinoja koulun työrauhan säilyttämiseen. Lakiesityksessä on myös monia hyviä puolia, mutta myös verrattain paljon epäkohtia.

Yhtenä esimerkkinä nostan esiin toisen asteen opiskelijajärjestöjen huolen siitä, että yksilön perusoikeuksiin ollaan puuttumassa. (Lausunnot löytyvät täältä)Tämä herättikin jo Aamulehden keskustelupalstalla melkoisesti keskustelua, kun Lukiolaisten Liiton puheenjohtaja toi ansiokkaasti lukiolaisten tunnot lakiesityksen epäkohdista esiin. Itse tarkastelen asiaa hieman eri näkökulmasta.

Viime aikoina on säädetty entistä enemmän lakeja, sillä aiempi terve järjenkäyttö on muuttunut enemmän tai vähemmän holhousyhteiskunnan näkökulmasta rangaistavaksi. Tämä nyt esille nostettu lakiluonnos on tehty vain sen takia, että opettajilla olisi oikeudet puuttua koulussa esiintyviin epäkohtiin ilman pelkoa siitä, että ”meidän Jyri-Petterin isit ja äidit” eivät olisi uhkaamassa syytteellä. Jep jep… tätähän se todellisuudessa on, kuten esimerkiksi nämä esimerkit osoittavat. ”Porvoolaisopettajaa syytetään oppilaan pahoinpitelystä” ja ”Opettajaa epäillään pahoinpitelystä Orimattilassa”

Haluaisinkin kiinnittää huomiota siihen, että miksi ne ”Jyri-Petterit” ja ”Martta-Mirjamit” siellä koulussa sitten käyttäytyvät huonosti. Osa varmasti kommentoi, että ennen koulussa oli sentään kuria. No niinhän siellä olikin, mutta sitä oli myös kotona. Auta armias, jos eksyit pahan tekoon, niin kotona odotti ankara kurinpalautus. Aivan siihen ei ole tarvetta palata, mutta rakkautta on se, että lapsille ja nuorille asetetaan aidosti rajoja.

Kasvava trendi on selvästi se, että aiempaa enemmän koulut, seurat ja yhdistykset kantavat vastuuta lasten kasvatuksesta. Kyllä sen vaan näkee, kun kotikasvatuksessa on puutteita riippumatta siitä, että millaisella taustalla varustettu tämä pikkuinen ”enkeli” onkaan. Ja nämä sitten olisi sen normaalin koulutyön, harrastus- ja muun toiminnan ohessa kasvatettava kunnon kansalaisiksi. Mikäli tässä vaiheessa tunnet piston sydämessäsi, niin se on pirun hyvä. Katso peiliin!

Vanhempana et voi vierittää vastuuta lapsesi kasvatuksesta kenellekään muulle. Monet tahot tukevat sinua siinä, mutta loppujen lopuksi sinä olet vastuussa ja sinun tehtäväsi opettaa lapselle oikean ja väärän ero. Jos et ole tätä tehnyt, on sinun hävettävä.

Omia lapsia minulla ei vielä ole, mutta olen lyhyen elämäni aikana asettanut eri rooleissa selkeitä rajoja niin tuttavien kuin tuntemattomienkin lapsille… eikä se ole milloinkaan tuntunut ollenkaan pahalta. Muutaman kerran olen asiasta joutunut lasten vanhempien keskustelemaan, mutta pelisäännöt ovat pelisääntöjä niin kotona, koulussa, kerhossa, joukkueessa kuin yhteiskunnassakin ja niitä on noudatettava.

Palatakseni vielä tuohon lakialoitteeseen. Kuten alussakin mainitsin, pitää lakiluonnos sisällään hyviäkin elementtejä ja opettajien sekä koulun aseman selkeyttäminen on paikallaan. Varsinainen vika on kuitenkin aivan toisaalla ja siihen on lain puolesta paljon hankalampi puuttua. Nimittäin siihen, mitä kotona aidosti tapahtuu.

– Akseli

Kommentointi on suljettu.

css.php